Villasukka miähelle

Tallinnan Karnaluksissa on ihan kaikkea. Kävin, ja siinä runsauden tulvassa en oikein edes osannut ostaa mitään. Yhdet hiilikuituiset sukkapuikot kuitenkin. Niitä testasin tehden miehelle villasukat. Ohuiden villasukkien tarve on kuulemma ollut jo monta vuotta. Miksei niitä kukaan ole ennen sille tehnyt?

Lankana Schoppel Wollen Zauberball Stärke 6. Oliskohan Lankaideasta joskus aikoja sitten jo ostettu. Ihana lanka ja ihanat värit. 

Kuvassa nämä ovat jo kovin muodottomiksi astutut. Ei niitä ehtinyt höyrytellä kun jo olivat jalassa. 

Hyvin mahtuu koon 37 jalkaan koon 45 villasukka.

 

 Näistä tuluskukkaroista onkin sitten tulossa seuraavat sukat.

  

Trikoopipot tyttärille

Partioleirin aikaan oli kesäkuu kylmimmillään. Vähän ennen leiriä ompelin tyttärille uudet trikoopipot, ajattelin että villaiset pipot olisivat olleet kuitenkin vähän liikaa. 

Nämä ovat nopeat tehdä ja kaava on tallessa, kohta teen itsellenikin. Punainen trikoo on Poppanavakan palalöytö. Nanun pingviinitrikoo viime syksyn Tampereen käsityömessuilta. 

Varsin mainio ohje ja valmis kaava löytyi  täältä. 

Tilkkupeitto

Nuorimmalle on puoliksi tehty tilkkupeittoa jo 4 vuotta sitten. Ensin valmistui nukenpeitto ja siihen se sitten jäikin. Tyttö kasvoi, mutta peitto ei. Osaksi siitä syystä että en ole koskaan tehnyt niin huonoa "jälkeä" kuin tähän peittoon. Reunat ovat niin vinot että en ole kehdannut sitä edes kaivaa esiin enkä ainakaan viedä tikattavaksi minnekään. Kohdistuksetkaan eivät menneet suoraan.  Oli siis otettava peitto kauniiseen käteen ja tehtävä se loppuun. 

Oli niinkuin tarkoitus tehdä lentäviä hanhia, mutta sitten kokosinkin sen kolmioiksi, ommeltuani ensin kuitenkin palaset hanhiblokeiksi. Vinojen saumojen ompelu ei ole koskaan helppoa, todistetusti.

Tikkasin ihan itse, kiemuraa ja vähän suoraa. 

Koko on 150 x 100 cm. Peittää nippa nappa ekaluokkalaisen varpaat  ja kelpaa sohvaköllöttelyyn. 

Äiti: "Katos, sain vihdoin sun oman peiton valmiiksi"

Tytär: "Hieno, JIHUU! Mutta mää en enää tykkää vaaleanpunaisesta"

Äiti: "Niin, no ei se haittaa, tekemisessä kesti vähän liian kauan. Voit ehkä kuitenkin säästää sen, ehkä sun omille lapsille?"

Tytär: "Hyvä idea"

Jumppapusseja

Kun lapset siirtyivät koululaisiksi niin he saivat MLLn jumppapussit, tai mitä tarkoitusta varten olivatkaan, koulusta. Aika ankeita ne sitten jo tähän aikaan vuodesta ovat, ja ehkä vähän alunperinkin. Mutta kiitos siitä että olivat kuitenkin kierrätysmateriaalista valmistettu. Päätin tähän väliin tehdä vähän yksilöllisemmät jumppapussit. 

Tytär ihastui Finlaysonin Pesue-kankaaseen. Kangas on paksua puuvillaa joten ajattelin sen kestävän hyvin jumppapussina. Aivan simppeli malli, kiristysnauha vaan kulmaan kiinni ja kuja yläreunaan.

Toinenkin tytär tarvitsi sitten myös omansa. Kissa-kangas on ostettu Tampereen marraskuisten käsityömessujen aikaan Almandiinista. Tässä kiristysnauhoja on kaksin kappalein, joten voi pitää "reppunakin".

Pipo tilkkutyösilmukalla

Sorruin hypistelemään alennuskorista lankaa ja ostinkin Novitan Nordic Woolia muutaman kerän. Kotona sitten nettiin ja pohtimaan mitähän siitä sitten...

Törmäsin Megetarin sivuille ja siellä samaisesta langasta, ja vielä samalla värilläkin, tilkkutyösilmukalla tehtyyn pipoon. Ohje löytyy em. Megetarin sivuilta, kunnia siis hänelle hyvästä mallista. Itse tein kavennukset vähemmillä välikerroksilla ja tiheämmin. 

 Hyvä pipo tuli. Lanka ei kutita, vaikka pelkäsinkin. Malli on kiva ja tuo tilkkutyösilmukka hauska tehdä. Yöpakkaset ovat vielä kovia, joten tarvetta pipolle edelleen on. 

Aleksanteri toukka

Tytär, 2. luokkalainen, kantoi kirjastoautolta kirjan: Rosalie Quinlanin Ompele lempileluja.
Päättäväisenä tyttöjä aikoi tehdä kannessa esiintyvän toukan. Sehän me sitten tehtiin, ilman alkupeärisessä mallityössä olevia jojoja.

Tytär valitsi kankaat, opetteli ompelemaan sekä käsin että koneella. Lopulta täytti vanulla ja kokosi toukaksi.  Minä autoin kasvoissa ja tuntosarvissa, tyttären ohjeistaessa ja valvovan silmän alla. Niinpä hänellä on nyt Aleksanteri Toukka. Osat on kiinnitetty toisiinsa narulla, joten Aleksanteri on  liikkuvainen ja taipuisa.

Alkuperäisessä oli jojo, mutta tyttären valinta "peräpääksi" oli kukkanappi, hyvä valinta sanoisin.

Indie-tilkkupeitto valmiina

Kahden vuoden blogitauko päättyköön nyt. On ollut kiirettä remontin takia. Nyt on kiirettä muuten vaan. 

Pitkän valmistumisajan tarvinnut tilkkupeittoni on nyt käytössä. Kankaana aivan ihana Pat Bravon Indie. Huomaan aloittaneeni tämän peiton jo vuonna 2013.  Peitosta tuli vallan ihana vaikka itse sanonkin.

Siinä se nyt vihdoin on paikallaan, lämmittämässä iltasadun lukijaa.  

 Tikkauksessa sain apua ammattilaiselta. Opin että Tampereeltakin löytyy tikkauspalvelua, on kuulemma löytynyt jo 8 vuotta. Tikkaaminen on tilkkutöissä työläintä, joten nyt poistui sekin tekosyy. Vanuna oli heidän oma vanunsa, jokin perus tekokuituvanu, mutta tekevät tikkausta myös asiakkaan vanusta. Tämä on vähän kankea eikä laskeudu niin hyvin, mutta ehkä se käytössä taipuu paremmin.  Reunuksen tein itse.  Tikkaajana oli Tilkkutöiden paratiisi.