Talon rakennus

"Nytpä tahdon olla ma, 

pienen mökin laittaja.."

Koululaisen ja päiväkotilaisten myyjäisiin aloitin tietenkin jokseenkin haasteellisen homman. Yhdeksännen talon jälkeen ajattelin että se oli siinä vaikka taikinaa olisi varmasti kahteenkin taloon vielä ollut. Kaupaksi menivät, siis yksi vielä olisi tehtävä kotiin omaksi iloksi mutta ei vielä pariin päivään. 

Tuntuukohan talonvalmistajiltakin yhtä haikealta kun talot lähtevät tehtaalta?

Trikootunikoita

Nuorimmainen joutuu useinmiten kulkemaan isosiskon vanhoissa vaatteissa. Joskun kuitenkin ehdin tekemään jotain ainoastaan hänelle, nyt oli tarvetta pitkähihaiselle tunikalle. Nuorin pitää hameista, mutta joskus kelpaa leggins-tunika -yhdistelmä.

 Kangas on Eurokankaan pallotrikoo, kaavan lähtökohtana oli peruspaitakaava (Ottobren lehdestä) jota muokkasin lisämällä pituutta ja leveyttä. 

Tähkäpää sai oman version samasta kankaasta. Kaava Mekkotehtaalta.

Kivat, simppelit, "pese ja pidä" -asut näistä tuli. Kuitenkin minulle tulee yöpuvut ensimmäisenä mieleen.. 

Pisteltyjä kortteja

Lapsillamme on pistelykuvia joita itsekin lapsena tein. Mielellään he niitä tekevät, kunhan ensin vaihdan heille kunnon neulan sen onnettoman, mutta toki turvallisen, muovineulan tilalle. Samaan tapaan tein onnittelukortin. Ensin ruutupaperille kaava, rei`ät nuppineulla paperiin ja pistelemään. 

Hidasta on, mutta ihanan rentouttavaa. Kortti kannattaa olla tukevaa pahvia ja varoa sen taittumista ommeltaessa.  Tämä kortti on ommeltu muliinilangan kolmella säikeellä. 

Taustan voi peittää paperilla, itse en katsonut sitä tarpeelliseksi. 

ja seuraava..

Täältä löytyi alkuperäinen idea ja oma versioni siitä on alla. Tämän tein täysin alkuperäistä noudattaen.

Avaimenperät huovasta

Yleensä lapset hoitavat avaiamenperäasiat hyvin kuntoon. Kerhosta, koulusta, päiväkodista ja muuten vaan tavan takaan saamme avaimenperän. 

Tällä kertaa söpöstelin itse huovasta ja vanusta muutaman avaimenperän, mallit eivät ole omia. Huopa ei ole tässä paras materiaalia, nukkaantuu nopeasti. Mutta olivat niin helppo ommella kasaan etupistoin saumanvaroista välittämättä, että kestävät sen minkä kestävät. 

Haikara-peitto vauvalle

Minulla on loputon korjausompelupino koneen vieressä. Viiden ihmisen taloudessa ehtii aina tapahtua joko vetoketjuille, napeille, pyyhkeen kiinnittimille, pehmolelujen saumoille... 

Viikonloppuna istuin koneen ääreen ja ajattelin tuota pinoa taas pienentää. Silmiini osui kaiken muun sälän keskeltä tilkkublokki-kokeilu jossa yhdistelin oranssia ja turkoosia.  

Kovin näyttävät saumat vinoilta, kuvaajan vika..

Blokki oli ollut tehtynä jo useamman kuukauden ja siitä se ajatus sitten lähti.

Lauantaina aloitin ja sunnuntaina peitto olikin jo valmis, eli yhdessä viikonlopussakin saa jotain aikaan kun huolehtii perheen vasemmalla kädellä. Koko on vauva-mallia, 80x100 cm. Tikkauksen tein koneella, reunat käsin, tulevat siten pehmeämpinä. 

Tausta.

Välissä on puuvillavanu, kaikki kankaat puuvillaa. Tämä lähtee ystävän vauvalle kunhan hän nyt ensin syntyy. Sitä ennen ehdin pestä sen. Näen miten kankaat käyttäytyvät ja pehmenevät pesussa. 

Sen jälkeen siirryn kauas mukavuusalueeltani, ehkä tuhansien kilometrien päähän. Nämä kankaat oli pakko saada entisten lisäksi. Täysin toisenlaisia kuin olen koskaan käyttänyt. Kyllä näistä jotain saadaan kehiteltyä. Kankaat Pat Bravon sarjasta Indie, ostin ne Lankamadosta.

Nyt ompelemaan syystakkiin uutta vetoketjua...

Tyttöjen matto

  

Tytärlasten huone on jo maalattu, remontissa alkaa vihdoin näkymään loppusuora. Muuten on keskeneräistä, mutta matto sentään on jo valmis. 

Parina kesäpäivänä paukuttelin mummulassa perusmaton. Pinkki trikookude on ostettu, valkoinen ja vaaleanpunainen räsykude mummun loputtomista keräkasoista.  Lattiamme ovat vahattuja ja ainakin alkuun tuntuvat kovin liukkailta. Maton liukumattomuus pitää vielä suunnitella, aina eivät barbit ja pehmoeläimetkään leiki vain paikallaan... 

"Happamia" sanoi kettu

Aika on mennyt ensin ylioppilaspukua, sitten hääpukua viilatessa. En tehnyt niitä, olivat kaupasta ostettuja. Lähinnä otin vähän saumaa sisään, lisäkiinnitystä, uuden helman ompelua jne. Niissä vain meneen yllättäen aikaa enkä ole antanut itselleni lupaa tehdä muuta ennenkuin puvut olivat valmiit.

Pikaisesti kuitenkin tein vanhemman tytön toiveesta oma pussukan kettukarkkipaperista. Nyt siinä kuljetetaan rakkaimpia Petshop -eläimiä kyläreissuilla.

Sulamaton suklaa

Sain vinkin että kontaktimuovi sovletuu myös muovitettujen pussukoiden tekoon. Ainakin se on edullisempaa, mutta muuten ei mielestäni peittoa kristallimuovin tuntua ja pehmeyttä.

Suklaalevykääre on paperia, joten senkin vuoksi työstä tuli vähän jäykkä. Kontaktimuoviin jää taitteista jälkiä. Isohin töihin toki hyvä, koska niistä tulee tukevampia. Pienempiin en ole kokeillut.

Vuorina tavallista lakanakangasta. Sisällä odottaa tyttären toive jo puolivalmiina;  oma pussukka kettukarkkipapereista.

Kyllä käsityön tekemiseen tarvitaan paljon uhrauksia. Pitää syödä karkkia että saisi materiaalia..

Nukenpeitto

Kopasta löytyy kangasta, talosta löytyy ompelukone sekä ympärillä häärää nukeilla leikkijöitä. Onhan se sääli, että nukke on aiemmin pitänyt peitellä milloin milläkin. Lopullinen päätös toteutukseen tuli kun tytär peitteli pehmoleluaan nenäliinalla.

Suunnittelimme yhdessä. Kolmevuotias piirsi kuvat nukeistaan kangastusseilla kankaalle ja minä hoidin loput.

Sinänsä takaperoisesti on lähdetty liikkeelle, että alla näkyy tyttären peitto, joka on notkunut tikkausta vaille jo useamman kuukauden. Nukenpeitto valmistui loppupaloista kuitenkin ensin. Teen kokeiluja blogeista ja väreistä mielelläni, peiton päällisenkin vielä kasaan, mutta tikkausvaihe on se haastavin vaihe. Kun pääsee alkuun sekin sujuu. Minulla ei ole mitään omaa tilaa johon työni kasaisin, joten inspiraation pitää olla suuri että saa koko työn tehtyä kerralla kuormittamasta koko huushollia.  

Taiteilija "signeerasi" työnsä. 

 Kyllä nyt kelpaa nukkua. 

Isompi sisko haluaa suunnitella myös oman nukenpeiton...

Kesämekko

Säät eivät nyt vielä anna aihetta kesämekkoiluun, mutta kyllä ne lämpimämmätkin kelit sieltä tulevat. Tämän mekon tekeminen oli pitkä prosessi. Kaavojen ja kankaan leikkaamiseen ja ompeluun ei kauan mennyt, mutta niiden välissä oli viikkoja. 

Säät eivät oikein antaneet aihetta kuvaamiseenkaan päälläni. Tässä kuvakulmassa näyttää paidalta vaikka se vähän yli polven on. Pitkä tosin en ole.. 

Mekkokankaana kauan sitten Finlaysonilta ostamani II-ladun pussilakana. 

Ohje uusimmasta Ottobresta, mallia reippaasti lyhennetty. 

Mug Rug

Ompelevalta ihmiseltä jää pieniä kangaspaloja jotka säilötään odottamaan sitä kuningasideaa millä ne kaikki saisi uusiokäytettyä. Blogimaailmassa on nähnyt paljon kankaisia mukinalusia, niinpä minäkin kannoin korteni kekoon.  Jouluna saimme lahjaksi muutamia herkkupurkkeja joissa oli kannen päällä kauniit kankaat. Säästin ne ja ajattelin hyödyhtää ne tässä, oheen vähän punaista ja pellavaa. Palautan kankaat sitten uusiokäytettynä lahjan antajalle.  

Tuskin tarvitsee mainita että kangaspaloja on edelleen paljon jäljellä, tähän työhön niitä ei paljon mennyt. Hauskinta toki on se, että tämän sai valmiiksi muutamassa tunnissa. Isompiin tilkkutöihin aikaa ei edes uskalla laskea. 

Sitten kahvikupin ääreen ja tutkimaan hankkimaani Mekkotehdas -kirjaa. Samannimisessä blogissa kaikkea kivaa, suosittelen.  

Re-use

Kun edellinen haalarin pienennys jopa onnistui, kokeilin samaa toisellekin nukkevauvalle. Ikitahrainen, paljon pidetty body sekä pesuissa kaikki kuosinsa menettäneet housut. Housut eivät koskaan oikein olleetkaan sopiva, saumaus alkoi toisella kerralla jo piiputtaa ja malli oli meidän ruipeloille aivan liian leveä.

Hyvät tuli. 

Uusiokäyttöä

Vuoden 2004 äitiyspakkauksen välihaalari kävi läpi muodonmuutoksen. Kolmella lapsella käytössä ollut haalari ei enää ollut parhaimmassa iskussaan. Kotona ei ollut sopivan kokoisia käyttäjiä eikä sitä voinut enää antaa eteenpäin, saumat olivat rispaantuneet. Vetoketju kuitenkin oli kuosissa ja materiaali miellyttävä, joten aloin leikkaamaan kappaleita pienemmiksi jolloin se pieneni nukelle sopivaksi. Huppua piti kaventaa vähän takaa, muuten pystyi hupunkin hyödyntämään. 

Useat nukenvaatteet ovat materiaaliltaan epämiellyttäviä tekokuituja ja onnettomasti tehtyjä, eivät ne tietysti paljon maksa mutta ei niitä kovin innosta ostaakaan. Nyt vauvanukella on puuvillainen haalari ja kovaan käyttöön heti tulikin. 

Polvisukka

Kevättä pukkaa ja lämmintä. Jokseenkin väärään aikaan sään kanssa valmistuivat paksut ja lämpimät pitkävartiset sukat. Jäivät talvella kesken ja lankaa ehdin hakemaan Lankaideasta työkiireiden takia vasta muutama viikko sitten.

Malli on Dropsin malli, joitain muutoksia tein mm.kavennusten ja kantalapun kohdalla. Lankana oli Smart, joten muutos myös langan suhteen. Sitten vaan talvea odottelemaan...

Lisää lakkeja

Oli aika kevätpipojen. Aina niin helpolla ja tosi kivalla Kukikkaiden kuosien korvapipon ohjeella tein tytöille kevätpipot. Kankaana Eurokankaasta hankittu pallotrikoo. Eurokankaan trikoiden ja varsinkin gollege -kankaiden laatu on useinkin heikkoa ja kangas tosi "lirua". Tämä pallotrikoo vaikutti nyt astetta laadukkaamalta ja värisävyissäkin löytyi.

Käyttäjille mieluisat pipoista tuli.

Kuvauspaikkana Niihaman ratsastustalli Tampereella

Pääsiäiskori

Virvon, varvon

tuoreeks, terveeks..

Pääsiäinen meni jo tovi sitten mutta jäi päivittämättä pääsiäiskorini. Tai no mikä tahansa kori, mutta meillä siinä säilytettiin virpojien palkkoja. Palkkojen huvetessa se toimii nyt pehmoeläinten kotina. Pääasia että on käytössä. 

Päällinen pellavaa, vuorikangas puuvillaa ja välissä puuvillavanu. 

Alkuperäinen idea Kajsa Wikmanin herkullisesta kirjasta Scandinavian stitches, joka on ilmestynyt myös suomennettuna nimellä Kajsan iloiset tilkut. Itse muutin joitain saumaratkaisuja toisenlaiseksi, muuten seuraa alkuperäistä ohjetta. 

Nuken tilkkupeitto

Äitikin sai oman fleecehatun, isopi koko mutta sama kaava (Kukikkaat kuosit) kuin lapsen norsupipossa. Vuorina trikoo.  Oikeasti äiti ei ole Nalle Puh, vaikka samaa pyöreyttä ehkä poskissa onkin.


Ostin tyttären nukkekotiin sängyt Gepetolta , tein sitten sänkyihin sopivat peitot tilkkukasan kangaspaloista. Kooltaan peitot ovat n. 10 X 15 cm.  

 

Norsulakki

Mikäs se äiti on sanomaan mikä on oikein puoli ja mikä ei. 

Ihana turkoosi fleece alla ja vuoriksi tarkoitettu trikoo päällä. 

Meneehän se noinkin.

Ompelin kuitenkin käännettäväksi jos joskus mieli muuttuu. 

Samanlaisen taidan haluta itselleni hiihtolomaksi. 

Korvapipon ohjeen voi bongata Kukikkailta kuoseilta. 

Kipin kapin kirja-aleen

Vielä ehtii hankkimaan käsityökirjojakin muutamalla eurolla. Olen ostanut kolme kirjaa ihan Prisman alepöydältä muutamalla eurolla. Jos ei paljon tule niistä suoraan tehtyä niin ainakin katseltua.

Ikiihanan Prinsessa -kirjan löysin Suomalaisen kirjakaupan alehyllystä. Olin sitä lainaillut jo monta kertaa kirjastosta ja nyt vihdoin löysin oman 8,- eurolla. Nyt pikkusiskokin saa oman prinsessamekon kun kaavat löytyivät ja kankaitakin kaapista.

Salmiakkia

Kun nyt joululta jäi muutamakin karkkipaperi pöydälle lojumaan, kokeilin niiden uusiokäyttöä. Ompelin paperit ensin yhteen ja sitten kristallimuovin kanssa pussukaksi. Pussukassa vielä lakanakangas vuorena.

Karkkipaperit kannataa yhdistää siksakilla jolloin ne eivät repeile työtä käännettäessä, itse tein kokeiluni suoralla ompeleella ja se ei ollut kestävä kulmissa.




Kristallimuovia saa Ullakasta

Hyvän pussukan ohjeen saa Hipusta

Ja pisteeksi Iin päälle, lapsuuteni lempiherkun Hopeatoffeen ohjeen voi bongata täältä

Häivähdys joulua

Ostin paketin jouluisia kankaita jo vuosi sitten lomamatkalta Hollannista. Kuusi jouluista kangaspalaa nipussa, johon lisäsin valkoista.

Ajattelin tehdä niistä joulupöytäliinan. Täytevanu oli kuitenkin liian paksua ja se ei laskeutunut hyvin pöydän reunojen yli. Siispä tekele kaappiin ja odottamaan plan B:tä. Joulunaikaan kaivoin keskeneräisen kaapista ja siitä muotoutui joulukuusen alusmatto, tuleehan niitä ensi joulujakin ja seuraavia joulukuusia.

Reunuskaitaleen laitto antoi omat haasteensa kun kulmat olivat kaikkiin suuntiin, hidas toteuttaa mutta vaivansa väärti.