24.4.2016

Tilkkupeitto

Nuorimmalle on puoliksi tehty tilkkupeittoa jo 4 vuotta sitten. Ensin valmistui nukenpeitto ja siihen se sitten jäikin. Tyttö kasvoi, mutta peitto ei. Osaksi siitä syystä että en ole koskaan tehnyt niin huonoa "jälkeä" kuin tähän peittoon. Reunat ovat niin vinot että en ole kehdannut sitä edes kaivaa esiin enkä ainakaan viedä tikattavaksi minnekään. Kohdistuksetkaan eivät menneet suoraan.  Oli siis otettava peitto kauniiseen käteen ja tehtävä se loppuun. 


Oli niinkuin tarkoitus tehdä lentäviä hanhia, mutta sitten kokosinkin sen kolmioiksi, ommeltuani ensin kuitenkin palaset hanhiblokeiksi. Vinojen saumojen ompelu ei ole koskaan helppoa, todistetusti.



Tikkasin ihan itse, kiemuraa ja vähän suoraa. 



Koko on 150 x 100 cm. Peittää nippa nappa ekaluokkalaisen varpaat  ja kelpaa sohvaköllöttelyyn. 


Äiti: "Katos, sain vihdoin sun oman peiton valmiiksi"
Tytär: "Hieno, JIHUU! Mutta mää en enää tykkää vaaleanpunaisesta"
Äiti: "Niin, no ei se haittaa, tekemisessä kesti vähän liian kauan. Voit ehkä kuitenkin säästää sen, ehkä sun omille lapsille?"
Tytär: "Hyvä idea"


20.4.2016

Jumppapusseja


Kun lapset siirtyivät koululaisiksi niin he saivat MLLn jumppapussit, tai mitä tarkoitusta varten olivatkaan, koulusta. Aika ankeita ne sitten jo tähän aikaan vuodesta ovat, ja ehkä vähän alunperinkin. Mutta kiitos siitä että olivat kuitenkin kierrätysmateriaalista valmistettu. Päätin tähän väliin tehdä vähän yksilöllisemmät jumppapussit. 





Tytär ihastui Finlaysonin Pesue-kankaaseen. Kangas on paksua puuvillaa joten ajattelin sen kestävän hyvin jumppapussina. Aivan simppeli malli, kiristysnauha vaan kulmaan kiinni ja kuja yläreunaan.




Toinenkin tytär tarvitsi sitten myös omansa. Kissa-kangas on ostettu Tampereen marraskuisten käsityömessujen aikaan Almandiinista. Tässä kiristysnauhoja on kaksin kappalein, joten voi pitää "reppunakin".