Kirjottu kehyskukkaro

Minulla on lojunut n. 25 vuotta värjäyskokeilusta oransseja ja sinisiä tilkkuja. Niistä piti tulla tilkkupeitto mutta kangas oli opiskelijan budjettiystävällistä halpaa lakankangasta ja tuntui värjäyksenkin jälkeen karkealta ja kankealta. Ajattelin että pienessä määrin karkeus ei haittaa joten ompelin kangaspaloja yhteen ja kirjoin etupistoilla. 

Samalla tuli kokeiltua kukkatokehyksien kiinnistystä. Kehys on 8 cm joka on aika kapea aikuisen käteen. Kolikkokukkarona menee kyllä. 

Mikäli kukkarokehystä haluaa kokeilla hyviä ohjeita on hakusanalla kukkarokehys, yksi esimerkki vaikkapa täällä: Pientä kivaa blogista

Sashiko-kirjontaa pussukassa

Tovi tässä on taas taukoa ollut, mutta ei käsitöistä. 

Olen innostunut japanilaisesta Sashiko-kirjonnasta. Sashiko-pistoilla (=etupisto) on korjattu ja paikattu vaatteita paikka paikan päälle -periaatteella. Alkuaan köyhien kalastajien tai maaseudun asukkaiden tapaan vaatteita paikattiin aina uudelleen ja uudelleen käyttöön liittämällä siihen uusia kangassuikaleita. Tämän menetelmän nimi on Boro. Kumpaakin hakusanaa käyttämällä saa paljon tietoa ja upeita kuvia inspiraatioksi.   

Itse tein tilkkulaatikon paloista kangaspintaa ja koritelin etupistoilla. Pussukassa kulkee työpäivinä niin hammastikut, nenäliinat, huulirasvat kuin muutkin. Niin ja tuli siihen kokeiltua joskus kankaanpainantaakin. Lyijykynän kumipään kastoin punaiseen väriin ja painoin kankaalle. Ei tullut niin kiva kuin ajattelin mutta tähän työhön upposi sekin kokeilu.

Tilkkupeitto

Nuorimmalle on puoliksi tehty tilkkupeittoa jo 4 vuotta sitten. Ensin valmistui nukenpeitto ja siihen se sitten jäikin. Tyttö kasvoi, mutta peitto ei. Osaksi siitä syystä että en ole koskaan tehnyt niin huonoa "jälkeä" kuin tähän peittoon. Reunat ovat niin vinot että en ole kehdannut sitä edes kaivaa esiin enkä ainakaan viedä tikattavaksi minnekään. Kohdistuksetkaan eivät menneet suoraan.  Oli siis otettava peitto kauniiseen käteen ja tehtävä se loppuun. 

Oli niinkuin tarkoitus tehdä lentäviä hanhia, mutta sitten kokosinkin sen kolmioiksi, ommeltuani ensin kuitenkin palaset hanhiblokeiksi. Vinojen saumojen ompelu ei ole koskaan helppoa, todistetusti.

Tikkasin ihan itse, kiemuraa ja vähän suoraa. 

Koko on 150 x 100 cm. Peittää nippa nappa ekaluokkalaisen varpaat  ja kelpaa sohvaköllöttelyyn. 

Äiti: "Katos, sain vihdoin sun oman peiton valmiiksi"

Tytär: "Hieno, JIHUU! Mutta mää en enää tykkää vaaleanpunaisesta"

Äiti: "Niin, no ei se haittaa, tekemisessä kesti vähän liian kauan. Voit ehkä kuitenkin säästää sen, ehkä sun omille lapsille?"

Tytär: "Hyvä idea"

Tabletin uudet vaatteet

Meille rantautui uusia teknisiä vempaimia, muka lapsille pitkien automatkojen varalle. Vanhemmat niissä tuntuu enemmän kiinni olevan.  Tabletti pääsi perheen kanssa matkalle ja sai suojakseen pehmustetut kuoret. Vähän tuli nafti vaikka oli mielestäni ajatellut koneen paksuuden saumanvaroissakin. Tosin ei tullut käytettyä mittanauhaa, koskahan oppisi?

Tilkkutyyny

"Äiti, tee minullekin tälläinen.  Kauanko sulle menee tälläisen tyynyt tekemiseen?" Mitähän vastais, kun totuus on että kuukausi meni, mutta siitä tehokasta työaikaa oli ehkä päivän verran. Kuvastaa hyvin miten projektit ovat kovin pitkiä. Mutta siis valmistakin on tullut.

Kauris -kuvio on talteenotettu blogista, sai ottaa vapaasti käyttöön. Valitettavasti lähde ei nyt tähän hätään löytynyt. Laitan heti kun löytyy, ei siis ole omaa piirustustaitoa.

Olen kuullut että kaupan käärepaperi, siis se vahattu jota käytetään liha- tai kalaostoksen päällä, olisi mainio kankaanpainantakaavion materiaali. Toimihan se. Kuvio piirretään paperille, leikataan ja silitetään kankaalle vahapuoli kangasta kohden. Tarttuu hyvin, voi poistaa vain vetämällä ja on siisti käyttää. Suosittelen. Luulisin että ei ole väliä minkä kaupan paperia käyttää, se toisenkin suuren kotimaisen ketjun käärepaperi näyttää ihan yhtä toimivalta.

Painantakuvio jäi vähän vaisuksi joten ääriviivat piirsin vielä tummemmalla turkoosilla tekstiilitussilla. Reunoille ompelin turkoosien kansgaspalojen loppuja crazy-tekniikalla ja loppuun kirjekuorimallilla tyynyksi.

Keskeneräisiä

Tällä hetkellä valmiiksi tulee vain keskeneräistä. "Uutta ei saa aloittaa ennenkuin jotain on tehty valmiiksi" -mantraa täällä hoen eikä sillä ole mitään merkitystä.

Nyt kokeilin kalanruotoblokkia (herringbone). Tuli kuitenkin laskuvirhe, yksi pala pitää vielä ommella ennenkuin voi unohtaa tämä hetkeksi. Saanpahan aikaa miettiä miten blokit lopullisesti asettelisin.

Ompelin blogit tavallisen kopiopaperin päälle. Reunat ovat silloin helppo tasata, vinoonompelu ei vedä mutkalle ja muutekin on huoleton menetelmä. Blokkien yhdistämisen jälkeen on tosin paljon paperin repimistä pois. Kun ommellessa käyttää lyhyttä tikin pituutta, lähtee paperi melkein kuitenkin kuin itsestään. 

Ei loksahda tilkkupalaset paikoilleen

Tässä vaiheessa tilkkutyötä tuntuu aina jotenkin epätoivoiselta. Ensi värejä miettii ja pohtii, joskus viikkojakin. Sitten leikkaa ja ompelee. Yleensä ne jotenkin sopii toisiinsa, nyt alkumielikuva ei vain jotenkin loksahda paikoilleen. 

Tällaista ihan simppeliä piti tulla. 

Poistin silmää haittavat palat, tulkoon niistä jotain muuta.

Järjestelin uudelleen. 

Seuraavastakin kokeilusta vasta tylsä tulikin.

Grrrr. Kun palkkatyössä on tukahduttavaa etsin hetkeni ommella kotona edes vähän. Usein en ehdi montaa minuuttia kauempaa, yleensä se riittää ajatusten purkuun. Tämän piti olla vain nopea juttu ja selväksi mietitty ja nyt se(kin) junnaa paikoillaan.  

Värikäs string quilt-tilkkupeitto

Jotakin valmiiksikin saadaan vaikka työt haittaavat harrastuksia. Alkutalvi on ollut harmaa ja väritön, tekemäni tilkkupeitto ei. Otin käyttöön vain muutamia värikkäitä kankaita, peiton koko määräytyi sen mukaan miten valitsemaani keltaista riitti. Koukuttava malli, ei jää tähän. Ohje malliin on Ashleyn tekemä. 

8 -vuotiaani halusi ehdottomasti olla osana kuvaa.

Kun värikkyyteen turtuu voi peiton kääntää toisinpäin ja huilata silmiään vähän. 

Nyt työn alla kämmekkäät. Taitaa vaan mennä purkuun. Koska ikinä pidän kämmekkäitä ja vielä pitsikuvioisia?

Villasukka x 2

Neuloin vuosi sitten itselleni pitkät polvisukat Schoppel Wollen Zauberball -langasta. Langat ostin Lankaideasta. Kuulemma joskus heikkona hetkenä olin luvannut samanlaiset tyttärelle, olin kyllä vannonut että tässä talossa ei enää pitkiä polvisukkia neulota ohuilla puikoilla (2,5).  Samalla vaivalla neuloin jopa sukat vielä Tähkäpäälle. Käytössä kahta eri Zauberballin sävyä vuorotellen. Tropical fish -lanka ehti jo loppua kesken ja metsästin sitä jokusen hetken. Nyt taas värisävy saatavilla helpommin.  Sukista ei ole edes haluttu samanlaisin raidoituksen suhteen.

Tytär suostui sentään pikakuvaukseen..

Seuraavaksi on kokeilun alla jotain muutakin värikästä. Ohje löytyy ainakin täältä. 

Vuoden ensimmäinen

Vähässä olivat itsetehdyt joululahjat tänä(kin) vuonna. Yhden "nenäliinakotelon" tein äidille mutta se jäikin sitten kuvaamatta. 

Uuden vuoden kunniaksi olen kuitenkin ommellut yhden tillkupäällisen. Wonky-cross malli jäi joskus takaraivoon ja päätin kokeilla sitä nyt. Tällä mallilla saa nopeasti tilkkupintaa aikaiseksi. 

Turkooseja kankaita on hamstrattu pitkin paria viime vuotta. Niitä edelleen riittää näihin "kokeiluihin". Nyt taitaa kangashamstraus vähentyä entisestään. En ole koskaan ollut mikään kankaiden suurtilaaja mutta ALV:n nousu ja tammikuussa nousevat postimaksut Yhdysvalloissa vähentävät sitä entisestään. 

 Tällä hetkellä koko on sopiva vaivanpeitoksi, mutta myös toisaalta hyvä alku kasvattaa sitä suuremmaksi  peitoksi?

Haikara-peitto vauvalle

Minulla on loputon korjausompelupino koneen vieressä. Viiden ihmisen taloudessa ehtii aina tapahtua joko vetoketjuille, napeille, pyyhkeen kiinnittimille, pehmolelujen saumoille... 

Viikonloppuna istuin koneen ääreen ja ajattelin tuota pinoa taas pienentää. Silmiini osui kaiken muun sälän keskeltä tilkkublokki-kokeilu jossa yhdistelin oranssia ja turkoosia.  

Kovin näyttävät saumat vinoilta, kuvaajan vika..

Blokki oli ollut tehtynä jo useamman kuukauden ja siitä se ajatus sitten lähti.

Lauantaina aloitin ja sunnuntaina peitto olikin jo valmis, eli yhdessä viikonlopussakin saa jotain aikaan kun huolehtii perheen vasemmalla kädellä. Koko on vauva-mallia, 80x100 cm. Tikkauksen tein koneella, reunat käsin, tulevat siten pehmeämpinä. 

Tausta.

Välissä on puuvillavanu, kaikki kankaat puuvillaa. Tämä lähtee ystävän vauvalle kunhan hän nyt ensin syntyy. Sitä ennen ehdin pestä sen. Näen miten kankaat käyttäytyvät ja pehmenevät pesussa. 

Sen jälkeen siirryn kauas mukavuusalueeltani, ehkä tuhansien kilometrien päähän. Nämä kankaat oli pakko saada entisten lisäksi. Täysin toisenlaisia kuin olen koskaan käyttänyt. Kyllä näistä jotain saadaan kehiteltyä. Kankaat Pat Bravon sarjasta Indie, ostin ne Lankamadosta.

Nyt ompelemaan syystakkiin uutta vetoketjua...

Nukenpeitto

Kopasta löytyy kangasta, talosta löytyy ompelukone sekä ympärillä häärää nukeilla leikkijöitä. Onhan se sääli, että nukke on aiemmin pitänyt peitellä milloin milläkin. Lopullinen päätös toteutukseen tuli kun tytär peitteli pehmoleluaan nenäliinalla.

Suunnittelimme yhdessä. Kolmevuotias piirsi kuvat nukeistaan kangastusseilla kankaalle ja minä hoidin loput.

Sinänsä takaperoisesti on lähdetty liikkeelle, että alla näkyy tyttären peitto, joka on notkunut tikkausta vaille jo useamman kuukauden. Nukenpeitto valmistui loppupaloista kuitenkin ensin. Teen kokeiluja blogeista ja väreistä mielelläni, peiton päällisenkin vielä kasaan, mutta tikkausvaihe on se haastavin vaihe. Kun pääsee alkuun sekin sujuu. Minulla ei ole mitään omaa tilaa johon työni kasaisin, joten inspiraation pitää olla suuri että saa koko työn tehtyä kerralla kuormittamasta koko huushollia.  

Taiteilija "signeerasi" työnsä. 

 Kyllä nyt kelpaa nukkua. 

Isompi sisko haluaa suunnitella myös oman nukenpeiton...