Nukenpeitto

Kopasta löytyy kangasta, talosta löytyy ompelukone sekä ympärillä häärää nukeilla leikkijöitä. Onhan se sääli, että nukke on aiemmin pitänyt peitellä milloin milläkin. Lopullinen päätös toteutukseen tuli kun tytär peitteli pehmoleluaan nenäliinalla.

Suunnittelimme yhdessä. Kolmevuotias piirsi kuvat nukeistaan kangastusseilla kankaalle ja minä hoidin loput.

Sinänsä takaperoisesti on lähdetty liikkeelle, että alla näkyy tyttären peitto, joka on notkunut tikkausta vaille jo useamman kuukauden. Nukenpeitto valmistui loppupaloista kuitenkin ensin. Teen kokeiluja blogeista ja väreistä mielelläni, peiton päällisenkin vielä kasaan, mutta tikkausvaihe on se haastavin vaihe. Kun pääsee alkuun sekin sujuu. Minulla ei ole mitään omaa tilaa johon työni kasaisin, joten inspiraation pitää olla suuri että saa koko työn tehtyä kerralla kuormittamasta koko huushollia.  

Taiteilija "signeerasi" työnsä. 

 Kyllä nyt kelpaa nukkua. 

Isompi sisko haluaa suunnitella myös oman nukenpeiton...

Kesämekko

Säät eivät nyt vielä anna aihetta kesämekkoiluun, mutta kyllä ne lämpimämmätkin kelit sieltä tulevat. Tämän mekon tekeminen oli pitkä prosessi. Kaavojen ja kankaan leikkaamiseen ja ompeluun ei kauan mennyt, mutta niiden välissä oli viikkoja. 

Säät eivät oikein antaneet aihetta kuvaamiseenkaan päälläni. Tässä kuvakulmassa näyttää paidalta vaikka se vähän yli polven on. Pitkä tosin en ole.. 

Mekkokankaana kauan sitten Finlaysonilta ostamani II-ladun pussilakana. 

Ohje uusimmasta Ottobresta, mallia reippaasti lyhennetty. 

Mug Rug

Ompelevalta ihmiseltä jää pieniä kangaspaloja jotka säilötään odottamaan sitä kuningasideaa millä ne kaikki saisi uusiokäytettyä. Blogimaailmassa on nähnyt paljon kankaisia mukinalusia, niinpä minäkin kannoin korteni kekoon.  Jouluna saimme lahjaksi muutamia herkkupurkkeja joissa oli kannen päällä kauniit kankaat. Säästin ne ja ajattelin hyödyhtää ne tässä, oheen vähän punaista ja pellavaa. Palautan kankaat sitten uusiokäytettynä lahjan antajalle.  

Tuskin tarvitsee mainita että kangaspaloja on edelleen paljon jäljellä, tähän työhön niitä ei paljon mennyt. Hauskinta toki on se, että tämän sai valmiiksi muutamassa tunnissa. Isompiin tilkkutöihin aikaa ei edes uskalla laskea. 

Sitten kahvikupin ääreen ja tutkimaan hankkimaani Mekkotehdas -kirjaa. Samannimisessä blogissa kaikkea kivaa, suosittelen.