Myyjäistohinoita.

Viime vuonna 9 piparkakkutalon jälkeen päätin että koulun joulumyyjäisiin voisi osallistua helpommallakin. Tänä vuonna teimme enää vain 8. Arkkitehti piirsi niistä vaatimattomampia mökkejä joiden koko oli pienempi mutta prosessi yhtä pitkä, uurastettiin kolmena iltana... 

Siinä taloja touhutessamme poika kysyin onko meillä vihreätä ja valkoista pahvia, teippiä, liimaa, tähtitarroja, vihreää lankaa ja neula?

Mitä meillä ei olisi. 

"Äiti mä voisin tehdä yhden joulukortin". 

Tämä samainen kahdeksanvuotias ei ole koskaan aiemmin osoittanut mitään merkkiä askarteluun tai muuhun näpräämiseen. Mykistyin. Pyysin että tekisi, vaikka maksua vastaan, minulle näitä enemmän. 

"Osta myyjäisistä"

Lisää penaaleja..

 "Kun on kerran alkuun päästy niin antaa mennä vaan"

Tytär ei halunnut samanalaista muffinssipenaalia kuin siskolla, hän valitsi sen sijaan pöllöjä, turkoosin ystävä kun on. Muffinssipenaalista tein kuitenkin toisen version joka lähti jo eteenpäin...

..sekä kissakankainen, joka annettiin tyttären ystävälle syntymäpäivälahjaksi tussien kera.  

Onneksi oma penaali on tiensä päässä, saa tehdä vielä yhden lisää. 

Muffinssipenaali

- Hmmm, näyttää vähän siltä että sinulla olisi tarvetta penaalille?
- No joo. Äiti mä kuljetan mun tusseja muovipussissa.
- Minkä värisestä tykkäsit?
- Minä tykkään kaikista väreistä.

Viisivuotiaan saa niin onnelliseksi ompelemalla hänelle penaalin. Materiaalia kotona ja hyviä ohjeitakin netti pullollaan, vaikkapa tässä. 

Toinenkin tytär on tilannut itselleen muffinssipenaalin. 

Kenkälaatikon toinen elämä

Aikanaan on tullut yksi jos toinenkin kenkä ostettua. En ole fanaattisimmasta päästä kenkähullu koskaan ollut. Huomaan silti, että tyhjiä kenkälaatikoita on tullut hamstrattua kotiin eikä ne aina ole tulleet meille ilman kenkiä...

Poika on aika suurien linjojen mies mutta kyllä hänelläkin erilaista pikkusälää pöytä tursuaa. Nyt sitä saa kesytettyä vähän laatikkoon. Idea lähti siitä että luulin ostaneeni Tigerista tavallista harlekiini-kuvioista pakkauspaperia rullan mutta se olikin kontaktimuovia. Kun samaa tavaraa oli kotona vielä mustanakin niin tästä tuli vallan mallikas kokonaisuus. Vähän trendikästä Fermlivingin tyyliä. Ne vaan osaa laittaa ruudut kulkemaan suoraan, ehkä minäkin ensi kerralla.

Kontaktimuovilla päällystäminen oli muuten helpompaa kuin paperin liimaaminen joko liisterillä tai liimalla.

Tabletin uudet vaatteet

Meille rantautui uusia teknisiä vempaimia, muka lapsille pitkien automatkojen varalle. Vanhemmat niissä tuntuu enemmän kiinni olevan.  Tabletti pääsi perheen kanssa matkalle ja sai suojakseen pehmustetut kuoret. Vähän tuli nafti vaikka oli mielestäni ajatellut koneen paksuuden saumanvaroissakin. Tosin ei tullut käytettyä mittanauhaa, koskahan oppisi?