Trikootunikoita

Nuorimmainen joutuu useinmiten kulkemaan isosiskon vanhoissa vaatteissa. Joskun kuitenkin ehdin tekemään jotain ainoastaan hänelle, nyt oli tarvetta pitkähihaiselle tunikalle. Nuorin pitää hameista, mutta joskus kelpaa leggins-tunika -yhdistelmä.

 Kangas on Eurokankaan pallotrikoo, kaavan lähtökohtana oli peruspaitakaava (Ottobren lehdestä) jota muokkasin lisämällä pituutta ja leveyttä. 

Tähkäpää sai oman version samasta kankaasta. Kaava Mekkotehtaalta.

Kivat, simppelit, "pese ja pidä" -asut näistä tuli. Kuitenkin minulle tulee yöpuvut ensimmäisenä mieleen.. 

Pisteltyjä kortteja

Lapsillamme on pistelykuvia joita itsekin lapsena tein. Mielellään he niitä tekevät, kunhan ensin vaihdan heille kunnon neulan sen onnettoman, mutta toki turvallisen, muovineulan tilalle. Samaan tapaan tein onnittelukortin. Ensin ruutupaperille kaava, rei`ät nuppineulla paperiin ja pistelemään. 

Hidasta on, mutta ihanan rentouttavaa. Kortti kannattaa olla tukevaa pahvia ja varoa sen taittumista ommeltaessa.  Tämä kortti on ommeltu muliinilangan kolmella säikeellä. 

Taustan voi peittää paperilla, itse en katsonut sitä tarpeelliseksi. 

ja seuraava..

Täältä löytyi alkuperäinen idea ja oma versioni siitä on alla. Tämän tein täysin alkuperäistä noudattaen.

Avaimenperät huovasta

Yleensä lapset hoitavat avaiamenperäasiat hyvin kuntoon. Kerhosta, koulusta, päiväkodista ja muuten vaan tavan takaan saamme avaimenperän. 

Tällä kertaa söpöstelin itse huovasta ja vanusta muutaman avaimenperän, mallit eivät ole omia. Huopa ei ole tässä paras materiaalia, nukkaantuu nopeasti. Mutta olivat niin helppo ommella kasaan etupistoin saumanvaroista välittämättä, että kestävät sen minkä kestävät. 

Haikara-peitto vauvalle

Minulla on loputon korjausompelupino koneen vieressä. Viiden ihmisen taloudessa ehtii aina tapahtua joko vetoketjuille, napeille, pyyhkeen kiinnittimille, pehmolelujen saumoille... 

Viikonloppuna istuin koneen ääreen ja ajattelin tuota pinoa taas pienentää. Silmiini osui kaiken muun sälän keskeltä tilkkublokki-kokeilu jossa yhdistelin oranssia ja turkoosia.  

Kovin näyttävät saumat vinoilta, kuvaajan vika..

Blokki oli ollut tehtynä jo useamman kuukauden ja siitä se ajatus sitten lähti.

Lauantaina aloitin ja sunnuntaina peitto olikin jo valmis, eli yhdessä viikonlopussakin saa jotain aikaan kun huolehtii perheen vasemmalla kädellä. Koko on vauva-mallia, 80x100 cm. Tikkauksen tein koneella, reunat käsin, tulevat siten pehmeämpinä. 

Tausta.

Välissä on puuvillavanu, kaikki kankaat puuvillaa. Tämä lähtee ystävän vauvalle kunhan hän nyt ensin syntyy. Sitä ennen ehdin pestä sen. Näen miten kankaat käyttäytyvät ja pehmenevät pesussa. 

Sen jälkeen siirryn kauas mukavuusalueeltani, ehkä tuhansien kilometrien päähän. Nämä kankaat oli pakko saada entisten lisäksi. Täysin toisenlaisia kuin olen koskaan käyttänyt. Kyllä näistä jotain saadaan kehiteltyä. Kankaat Pat Bravon sarjasta Indie, ostin ne Lankamadosta.

Nyt ompelemaan syystakkiin uutta vetoketjua...

Tyttöjen matto

  

Tytärlasten huone on jo maalattu, remontissa alkaa vihdoin näkymään loppusuora. Muuten on keskeneräistä, mutta matto sentään on jo valmis. 

Parina kesäpäivänä paukuttelin mummulassa perusmaton. Pinkki trikookude on ostettu, valkoinen ja vaaleanpunainen räsykude mummun loputtomista keräkasoista.  Lattiamme ovat vahattuja ja ainakin alkuun tuntuvat kovin liukkailta. Maton liukumattomuus pitää vielä suunnitella, aina eivät barbit ja pehmoeläimetkään leiki vain paikallaan... 

"Happamia" sanoi kettu

Aika on mennyt ensin ylioppilaspukua, sitten hääpukua viilatessa. En tehnyt niitä, olivat kaupasta ostettuja. Lähinnä otin vähän saumaa sisään, lisäkiinnitystä, uuden helman ompelua jne. Niissä vain meneen yllättäen aikaa enkä ole antanut itselleni lupaa tehdä muuta ennenkuin puvut olivat valmiit.

Pikaisesti kuitenkin tein vanhemman tytön toiveesta oma pussukan kettukarkkipaperista. Nyt siinä kuljetetaan rakkaimpia Petshop -eläimiä kyläreissuilla.

Sulamaton suklaa

Sain vinkin että kontaktimuovi sovletuu myös muovitettujen pussukoiden tekoon. Ainakin se on edullisempaa, mutta muuten ei mielestäni peittoa kristallimuovin tuntua ja pehmeyttä.

Suklaalevykääre on paperia, joten senkin vuoksi työstä tuli vähän jäykkä. Kontaktimuoviin jää taitteista jälkiä. Isohin töihin toki hyvä, koska niistä tulee tukevampia. Pienempiin en ole kokeillut.

Vuorina tavallista lakanakangasta. Sisällä odottaa tyttären toive jo puolivalmiina;  oma pussukka kettukarkkipapereista.

Kyllä käsityön tekemiseen tarvitaan paljon uhrauksia. Pitää syödä karkkia että saisi materiaalia..