Tallukkaat

Hullun hommaa lähteä töiden päälle vielä käsityökurssille. Vieruskaverin kanssa pohdimme että joskus voisi miettiä että jaksaako ja viitsiikö. No sitten kuitenkin jaksoimme ja viitsimme. Ja teimme tallukkaat. 

Paljon koneommelta ja  paljon voimia vaativaa käsinompelua. Kangaskerroksia oli paljon. Sirkkojen laittamisessa meinasi jo mennä usko omiin kykyihin.  

Mutta niin niistä tuli vain lämpimät ja ihanat, omaan jalkaan tehdyt. Sisällä todella liukkaat koska pohja on villaa, ulkona ensituntumalta toimivat pakkaskelin kengät. Kengännauhoina vielä valmistusvaiheen väliaikaisratkaisut, en ole löytänyt mieleisiäni vielä kaupasta.

Lisää tallukaskurssista täältä.

Talon rakennus

"Nytpä tahdon olla ma, 

pienen mökin laittaja.."

Koululaisen ja päiväkotilaisten myyjäisiin aloitin tietenkin jokseenkin haasteellisen homman. Yhdeksännen talon jälkeen ajattelin että se oli siinä vaikka taikinaa olisi varmasti kahteenkin taloon vielä ollut. Kaupaksi menivät, siis yksi vielä olisi tehtävä kotiin omaksi iloksi mutta ei vielä pariin päivään. 

Tuntuukohan talonvalmistajiltakin yhtä haikealta kun talot lähtevät tehtaalta?

Trikootunikoita

Nuorimmainen joutuu useinmiten kulkemaan isosiskon vanhoissa vaatteissa. Joskun kuitenkin ehdin tekemään jotain ainoastaan hänelle, nyt oli tarvetta pitkähihaiselle tunikalle. Nuorin pitää hameista, mutta joskus kelpaa leggins-tunika -yhdistelmä.

 Kangas on Eurokankaan pallotrikoo, kaavan lähtökohtana oli peruspaitakaava (Ottobren lehdestä) jota muokkasin lisämällä pituutta ja leveyttä. 

Tähkäpää sai oman version samasta kankaasta. Kaava Mekkotehtaalta.

Kivat, simppelit, "pese ja pidä" -asut näistä tuli. Kuitenkin minulle tulee yöpuvut ensimmäisenä mieleen.. 

Pisteltyjä kortteja

Lapsillamme on pistelykuvia joita itsekin lapsena tein. Mielellään he niitä tekevät, kunhan ensin vaihdan heille kunnon neulan sen onnettoman, mutta toki turvallisen, muovineulan tilalle. Samaan tapaan tein onnittelukortin. Ensin ruutupaperille kaava, rei`ät nuppineulla paperiin ja pistelemään. 

Hidasta on, mutta ihanan rentouttavaa. Kortti kannattaa olla tukevaa pahvia ja varoa sen taittumista ommeltaessa.  Tämä kortti on ommeltu muliinilangan kolmella säikeellä. 

Taustan voi peittää paperilla, itse en katsonut sitä tarpeelliseksi. 

ja seuraava..

Täältä löytyi alkuperäinen idea ja oma versioni siitä on alla. Tämän tein täysin alkuperäistä noudattaen.

Avaimenperät huovasta

Yleensä lapset hoitavat avaiamenperäasiat hyvin kuntoon. Kerhosta, koulusta, päiväkodista ja muuten vaan tavan takaan saamme avaimenperän. 

Tällä kertaa söpöstelin itse huovasta ja vanusta muutaman avaimenperän, mallit eivät ole omia. Huopa ei ole tässä paras materiaalia, nukkaantuu nopeasti. Mutta olivat niin helppo ommella kasaan etupistoin saumanvaroista välittämättä, että kestävät sen minkä kestävät. 

Haikara-peitto vauvalle

Minulla on loputon korjausompelupino koneen vieressä. Viiden ihmisen taloudessa ehtii aina tapahtua joko vetoketjuille, napeille, pyyhkeen kiinnittimille, pehmolelujen saumoille... 

Viikonloppuna istuin koneen ääreen ja ajattelin tuota pinoa taas pienentää. Silmiini osui kaiken muun sälän keskeltä tilkkublokki-kokeilu jossa yhdistelin oranssia ja turkoosia.  

Kovin näyttävät saumat vinoilta, kuvaajan vika..

Blokki oli ollut tehtynä jo useamman kuukauden ja siitä se ajatus sitten lähti.

Lauantaina aloitin ja sunnuntaina peitto olikin jo valmis, eli yhdessä viikonlopussakin saa jotain aikaan kun huolehtii perheen vasemmalla kädellä. Koko on vauva-mallia, 80x100 cm. Tikkauksen tein koneella, reunat käsin, tulevat siten pehmeämpinä. 

Tausta.

Välissä on puuvillavanu, kaikki kankaat puuvillaa. Tämä lähtee ystävän vauvalle kunhan hän nyt ensin syntyy. Sitä ennen ehdin pestä sen. Näen miten kankaat käyttäytyvät ja pehmenevät pesussa. 

Sen jälkeen siirryn kauas mukavuusalueeltani, ehkä tuhansien kilometrien päähän. Nämä kankaat oli pakko saada entisten lisäksi. Täysin toisenlaisia kuin olen koskaan käyttänyt. Kyllä näistä jotain saadaan kehiteltyä. Kankaat Pat Bravon sarjasta Indie, ostin ne Lankamadosta.

Nyt ompelemaan syystakkiin uutta vetoketjua...

Tyttöjen matto

  

Tytärlasten huone on jo maalattu, remontissa alkaa vihdoin näkymään loppusuora. Muuten on keskeneräistä, mutta matto sentään on jo valmis. 

Parina kesäpäivänä paukuttelin mummulassa perusmaton. Pinkki trikookude on ostettu, valkoinen ja vaaleanpunainen räsykude mummun loputtomista keräkasoista.  Lattiamme ovat vahattuja ja ainakin alkuun tuntuvat kovin liukkailta. Maton liukumattomuus pitää vielä suunnitella, aina eivät barbit ja pehmoeläimetkään leiki vain paikallaan...