Tumput Fair Isle -tyyliin

Kun laittaa googleen hauksi Fair Isle Mittens, saa aika mukavan määrän kirjoneuletumppuja ihasteltavaksi. Kun vielä hakee Pinterestistä tai Ravelrystä lisää, niin iskeekin jo into josko alkaisi itse tumppuja neulomaan. 

Fair Isle on Skotlantiin kuuluva saari. Fair Isle-saarelle tyypilliset neulekuviot ovat olleet suosittuja jo sadan vuoden ajan kun Walesin prinssi, myöhemmin kuningas Edward, käytti niitä julkisuudessa 20- luvulla. Itse saarellahan niitä on käytetty jo paljon aikaisemmin. Nykyisen norjalais- ja islantilaisneulebuumin ohella myös Fair Isle- tekniikka on kovin suosittu.

Itse lähdin kokeilemaan Fair Isle- tyyliä tumppuihin. Lankana Gjestalin Janne-lanka. Nyt kyllä tekisin vähän ohuemmasta langasta ja hienovaraisempia kuvioita. Mutta tulipahan nopsaan valmiiksi. Näihin nyt saa uppoamaan lankalopun jos toisenkin käsityökopasta. 

 

 Katuharjan uusi kuosi. 

Tuli mieleen piristää katuharjan vartta neuleella. Väriä ja sormille lämmikettä lumihommiin. Nyt sitä lunta sitten onkin luvattu monta senttiä. 

Lankana mitä lie langanloppuja eri projekteista. Raidat ihan fiilksen mukaan ja langasvaihto solmuin. Mukavaa ja leppoisaa neuloa pitkää putkiloa. Putkilo on kiinnitetty pitkillä niiteillä harjasosan juureen.  

Pussilakanasta aamutakiksi

 Lempipussilakanan reunat alkoivat jo repsottaa.  Aikakauslehdestä tuli vastaan simppeli ohje aamutakiksi. Saumuroin aamutakin kaksinkertaisena, koska pussilakana oli pesuista jo ohentunut.  

Tytär mallina, usein se hänen päällänsä onkin. 

Pipo ja tumput, helteellä valmistuneet

Tässä aloitustilanne: Teams-palaveri tulossa jossa itse olin kuuntelijaosapuolena. Käsillä ei mitään tekemistä palaverin ajaksi. Tyttären toinen tumppu hukassa ja jo vähän liian pienikin.

Purin alkuperäistä tumppua vähän ja lisäsin pituutta.  Neuloin myös tumpulle kaverin. Nyt niitä on kaksi, saa tulla kylmemmät ajat. Lankana HjerteGarnin alpakka-merinovilla-silkki -lanka. Ihanan pehmeät mutta ei ehkä lumileikkeihin soveltuvat.

Kun tässä keväällä teams-palavereja oli enemmänkin neuloin myös pipon. HjerteGarnin exclusive alpakasta neulottu. 100 silmukkaa 4 nro puikoilla. Olisi saanut olla vähän löysempää mutta ainahan pipot tuppaavat vähän venähtämään. joten sitä odotellessa. Menee se näinkin.

 Lankojen ostamisen välillä on noin 10 vuotta mutta väri johon aina vaan kiinnyn näkyy pysyvän samana.

Farkkujen paikkaus

Monia vuosia jo trendikkäänä pidetyt revityt farkut eivät ole sopineet ajatusmaailmaani. Miksi tuhlata kaikkia resursseja tuotantoon ja valmistukseen ja juuri ennen loppukäyttäjää tehdä niihin reikiä?

Vuosi sitten eteeni tuli Prismassa alerekissä vastaan farkkuja joissa oli tehty saksilla polviin suuret reiät. Reiät eivät olleet revityt tai mitenkään "nätisti" leikattu. Hinta 10 euroa. Eivät olleet menneet kaupaksi. Myöhemmin näin alelaatikossa samaisia farkkuja, hinta oli tiputettu jo 5 euron tuntumaan. Ostin yhdet, olinhan odottanut että jotkin omat farkut menisivät rikki että pääsisin paikkaamaan. 

Niinpä farkut ensin paikataa ja kirjotaan boro-fiiliksellä ja sitten vasta päälle. Niistä tuli lempityöhousut.   

            

Kirjottu kehyskukkaro

Minulla on lojunut n. 25 vuotta värjäyskokeilusta oransseja ja sinisiä tilkkuja. Niistä piti tulla tilkkupeitto mutta kangas oli opiskelijan budjettiystävällistä halpaa lakankangasta ja tuntui värjäyksenkin jälkeen karkealta ja kankealta. Ajattelin että pienessä määrin karkeus ei haittaa joten ompelin kangaspaloja yhteen ja kirjoin etupistoilla. 

Samalla tuli kokeiltua kukkatokehyksien kiinnistystä. Kehys on 8 cm joka on aika kapea aikuisen käteen. Kolikkokukkarona menee kyllä. 

Mikäli kukkarokehystä haluaa kokeilla hyviä ohjeita on hakusanalla kukkarokehys, yksi esimerkki vaikkapa täällä: Pientä kivaa blogista

Sashiko-kirjontaa pussukassa

Tovi tässä on taas taukoa ollut, mutta ei käsitöistä. 

Olen innostunut japanilaisesta Sashiko-kirjonnasta. Sashiko-pistoilla (=etupisto) on korjattu ja paikattu vaatteita paikka paikan päälle -periaatteella. Alkuaan köyhien kalastajien tai maaseudun asukkaiden tapaan vaatteita paikattiin aina uudelleen ja uudelleen käyttöön liittämällä siihen uusia kangassuikaleita. Tämän menetelmän nimi on Boro. Kumpaakin hakusanaa käyttämällä saa paljon tietoa ja upeita kuvia inspiraatioksi.   

Itse tein tilkkulaatikon paloista kangaspintaa ja koritelin etupistoilla. Pussukassa kulkee työpäivinä niin hammastikut, nenäliinat, huulirasvat kuin muutkin. Niin ja tuli siihen kokeiltua joskus kankaanpainantaakin. Lyijykynän kumipään kastoin punaiseen väriin ja painoin kankaalle. Ei tullut niin kiva kuin ajattelin mutta tähän työhön upposi sekin kokeilu.