Tässä vaiheessa tilkkutyötä tuntuu aina jotenkin epätoivoiselta. Ensi värejä miettii ja pohtii, joskus viikkojakin. Sitten leikkaa ja ompelee. Yleensä ne jotenkin sopii toisiinsa, nyt alkumielikuva ei vain jotenkin loksahda paikoilleen.
Tällaista ihan simppeliä piti tulla.
Poistin silmää haittavat palat, tulkoon niistä jotain muuta.
Järjestelin uudelleen.
Seuraavastakin kokeilusta vasta tylsä tulikin.
Grrrr. Kun palkkatyössä on tukahduttavaa etsin hetkeni ommella kotona edes vähän. Usein en ehdi montaa minuuttia kauempaa, yleensä se riittää ajatusten purkuun. Tämän piti olla vain nopea juttu ja selväksi mietitty ja nyt se(kin) junnaa paikoillaan.