Tilkkupeitto

Nuorimmalle on puoliksi tehty tilkkupeittoa jo 4 vuotta sitten. Ensin valmistui nukenpeitto ja siihen se sitten jäikin. Tyttö kasvoi, mutta peitto ei. Osaksi siitä syystä että en ole koskaan tehnyt niin huonoa "jälkeä" kuin tähän peittoon. Reunat ovat niin vinot että en ole kehdannut sitä edes kaivaa esiin enkä ainakaan viedä tikattavaksi minnekään. Kohdistuksetkaan eivät menneet suoraan.  Oli siis otettava peitto kauniiseen käteen ja tehtävä se loppuun. 

Oli niinkuin tarkoitus tehdä lentäviä hanhia, mutta sitten kokosinkin sen kolmioiksi, ommeltuani ensin kuitenkin palaset hanhiblokeiksi. Vinojen saumojen ompelu ei ole koskaan helppoa, todistetusti.

Tikkasin ihan itse, kiemuraa ja vähän suoraa. 

Koko on 150 x 100 cm. Peittää nippa nappa ekaluokkalaisen varpaat  ja kelpaa sohvaköllöttelyyn. 

Äiti: "Katos, sain vihdoin sun oman peiton valmiiksi"

Tytär: "Hieno, JIHUU! Mutta mää en enää tykkää vaaleanpunaisesta"

Äiti: "Niin, no ei se haittaa, tekemisessä kesti vähän liian kauan. Voit ehkä kuitenkin säästää sen, ehkä sun omille lapsille?"

Tytär: "Hyvä idea"