Fokus tyynyihin

Olen joskus ostanut yhden raportin verran Marimekon Fokus-kangasta. Siitä piti tulla pöytäliina mutta en raaskinut sitä siihen tarkoitukseen käyttää. Mielestäni kankaat on kuitenkin tehty käyttöön ja Marimekko painaa uutta kangasta tarvittaessa. Kangas tuli vastaan kaapista kun etsin isoille tyynyille päällistä.  Nyt on fokus tyynyissä ja kangas sykähdyttää ja ilahduttaa päivittäin vaikkakin raportti ei nyt kokonaisuudessaan näykään. 

 

Mitä tehdä puolesta metristä vohvelikangasta?

Puolesta metristä paksua vohvelikangasta saa pyyheturbaanin, muutaman pesulapun ja vielä  käsipyyhkeen. Paksu vohvelikangas Eurokankaasta. Ohjeita pyyheturbaaniin esim.  täältä.

Tumput Fair Isle -tyyliin

Kun laittaa googleen hauksi Fair Isle Mittens, saa aika mukavan määrän kirjoneuletumppuja ihasteltavaksi. Kun vielä hakee Pinterestistä tai Ravelrystä lisää, niin iskeekin jo into josko alkaisi itse tumppuja neulomaan. 

Fair Isle on Skotlantiin kuuluva saari. Fair Isle-saarelle tyypilliset neulekuviot ovat olleet suosittuja jo sadan vuoden ajan kun Walesin prinssi, myöhemmin kuningas Edward, käytti niitä julkisuudessa 20- luvulla. Itse saarellahan niitä on käytetty jo paljon aikaisemmin. Nykyisen norjalais- ja islantilaisneulebuumin ohella myös Fair Isle- tekniikka on kovin suosittu.

Itse lähdin kokeilemaan Fair Isle- tyyliä tumppuihin. Lankana Gjestalin Janne-lanka. Nyt kyllä tekisin vähän ohuemmasta langasta ja hienovaraisempia kuvioita. Mutta tulipahan nopsaan valmiiksi. Näihin nyt saa uppoamaan lankalopun jos toisenkin käsityökopasta. 

 

 Katuharjan uusi kuosi. 

Tuli mieleen piristää katuharjan vartta neuleella. Väriä ja sormille lämmikettä lumihommiin. Nyt sitä lunta sitten onkin luvattu monta senttiä. 

Lankana mitä lie langanloppuja eri projekteista. Raidat ihan fiilksen mukaan ja langasvaihto solmuin. Mukavaa ja leppoisaa neuloa pitkää putkiloa. Putkilo on kiinnitetty pitkillä niiteillä harjasosan juureen.  

Pussilakanasta aamutakiksi

 Lempipussilakanan reunat alkoivat jo repsottaa.  Aikakauslehdestä tuli vastaan simppeli ohje aamutakiksi. Saumuroin aamutakin kaksinkertaisena, koska pussilakana oli pesuista jo ohentunut.  

Tytär mallina, usein se hänen päällänsä onkin. 

Pipo ja tumput, helteellä valmistuneet

Tässä aloitustilanne: Teams-palaveri tulossa jossa itse olin kuuntelijaosapuolena. Käsillä ei mitään tekemistä palaverin ajaksi. Tyttären toinen tumppu hukassa ja jo vähän liian pienikin.

Purin alkuperäistä tumppua vähän ja lisäsin pituutta.  Neuloin myös tumpulle kaverin. Nyt niitä on kaksi, saa tulla kylmemmät ajat. Lankana HjerteGarnin alpakka-merinovilla-silkki -lanka. Ihanan pehmeät mutta ei ehkä lumileikkeihin soveltuvat.

Kun tässä keväällä teams-palavereja oli enemmänkin neuloin myös pipon. HjerteGarnin exclusive alpakasta neulottu. 100 silmukkaa 4 nro puikoilla. Olisi saanut olla vähän löysempää mutta ainahan pipot tuppaavat vähän venähtämään. joten sitä odotellessa. Menee se näinkin.

 Lankojen ostamisen välillä on noin 10 vuotta mutta väri johon aina vaan kiinnyn näkyy pysyvän samana.

Farkkujen paikkaus

Monia vuosia jo trendikkäänä pidetyt revityt farkut eivät ole sopineet ajatusmaailmaani. Miksi tuhlata kaikkia resursseja tuotantoon ja valmistukseen ja juuri ennen loppukäyttäjää tehdä niihin reikiä?

Vuosi sitten eteeni tuli Prismassa alerekissä vastaan farkkuja joissa oli tehty saksilla polviin suuret reiät. Reiät eivät olleet revityt tai mitenkään "nätisti" leikattu. Hinta 10 euroa. Eivät olleet menneet kaupaksi. Myöhemmin näin alelaatikossa samaisia farkkuja, hinta oli tiputettu jo 5 euron tuntumaan. Ostin yhdet, olinhan odottanut että jotkin omat farkut menisivät rikki että pääsisin paikkaamaan. 

Niinpä farkut ensin paikataa ja kirjotaan boro-fiiliksellä ja sitten vasta päälle. Niistä tuli lempityöhousut.   

            

Kirjottu kehyskukkaro

Minulla on lojunut n. 25 vuotta värjäyskokeilusta oransseja ja sinisiä tilkkuja. Niistä piti tulla tilkkupeitto mutta kangas oli opiskelijan budjettiystävällistä halpaa lakankangasta ja tuntui värjäyksenkin jälkeen karkealta ja kankealta. Ajattelin että pienessä määrin karkeus ei haittaa joten ompelin kangaspaloja yhteen ja kirjoin etupistoilla. 

Samalla tuli kokeiltua kukkatokehyksien kiinnistystä. Kehys on 8 cm joka on aika kapea aikuisen käteen. Kolikkokukkarona menee kyllä. 

Mikäli kukkarokehystä haluaa kokeilla hyviä ohjeita on hakusanalla kukkarokehys, yksi esimerkki vaikkapa täällä: Pientä kivaa blogista

Sashiko-kirjontaa pussukassa

Tovi tässä on taas taukoa ollut, mutta ei käsitöistä. 

Olen innostunut japanilaisesta Sashiko-kirjonnasta. Sashiko-pistoilla (=etupisto) on korjattu ja paikattu vaatteita paikka paikan päälle -periaatteella. Alkuaan köyhien kalastajien tai maaseudun asukkaiden tapaan vaatteita paikattiin aina uudelleen ja uudelleen käyttöön liittämällä siihen uusia kangassuikaleita. Tämän menetelmän nimi on Boro. Kumpaakin hakusanaa käyttämällä saa paljon tietoa ja upeita kuvia inspiraatioksi.   

Itse tein tilkkulaatikon paloista kangaspintaa ja koritelin etupistoilla. Pussukassa kulkee työpäivinä niin hammastikut, nenäliinat, huulirasvat kuin muutkin. Niin ja tuli siihen kokeiltua joskus kankaanpainantaakin. Lyijykynän kumipään kastoin punaiseen väriin ja painoin kankaalle. Ei tullut niin kiva kuin ajattelin mutta tähän työhön upposi sekin kokeilu.

Sininen tilkkupeitto

 Sininen hetki, sekä peitossa että kuvissa, armottoman huonot kuvat kyllä, mutta siinä auringonvalossa ei niitä tullut tarkistettua. Vanhemmille tehty joululahja, nopea blokki, peiton koko noin 120 x 150 cm. Olisihan siitä voinut isommankin tehdä kun materiaalia olisi ollut. Tähän peittoon ei ole ostettu kuin välivanu. 

Välissä puuvillavanu ja tikkauksen teki Tilkkutöiden paratiisi.

Taustakankaana on Marimekon Fokus-kangasta. Pala on ostettu Marimekon myymälän poistolaatikosta, oli jokin pakanloppu. Fokustahan ei tätä nykyä löydy mallistosta kuin mustana ja isommalla kuviolla. Täytyy sanoa että melkeinpä pidän tästä takaosasta enemmän. 

Peitto on nyt toistaiseksi löytänyt paikkansa keinusta vaikka päiväunipeitoksi sitä ajattelin. 

Karkkipaperipussukka

Uusi vuosi, tai pari, ja vihdoin taas päivitän. Muuten arkistointini jää vajaaksi. Kun on tunne, ettei mitään saa aikaseksi, niin täällä asia kuitenkin konkretisoituu.

Joulun karkkiähkystä löytyy loputtomasti materiaalia ja siitäpä sitten pieni pussukka pikkusiskolle. Näitähän ei nyt koskaan voi olla liikaa.

Silmissä vähän vilistää nämä raidat. Onneksi ei ole isompi pinta. 

Villasukka miähelle

Tallinnan Karnaluksissa on ihan kaikkea. Kävin, ja siinä runsauden tulvassa en oikein edes osannut ostaa mitään. Yhdet hiilikuituiset sukkapuikot kuitenkin. Niitä testasin tehden miehelle villasukat. Ohuiden villasukkien tarve on kuulemma ollut jo monta vuotta. Miksei niitä kukaan ole ennen sille tehnyt?

Lankana Schoppel Wollen Zauberball Stärke 6. Oliskohan Lankaideasta joskus aikoja sitten jo ostettu. Ihana lanka ja ihanat värit. 

Kuvassa nämä ovat jo kovin muodottomiksi astutut. Ei niitä ehtinyt höyrytellä kun jo olivat jalassa. 

Hyvin mahtuu koon 37 jalkaan koon 45 villasukka.

 

 Näistä tuluskukkaroista onkin sitten tulossa seuraavat sukat.

  

Trikoopipot tyttärille

Partioleirin aikaan oli kesäkuu kylmimmillään. Vähän ennen leiriä ompelin tyttärille uudet trikoopipot, ajattelin että villaiset pipot olisivat olleet kuitenkin vähän liikaa. 

Nämä ovat nopeat tehdä ja kaava on tallessa, kohta teen itsellenikin. Punainen trikoo on Poppanavakan palalöytö. Nanun pingviinitrikoo viime syksyn Tampereen käsityömessuilta. 

Varsin mainio ohje ja valmis kaava löytyi  täältä. 

Tilkkupeitto

Nuorimmalle on puoliksi tehty tilkkupeittoa jo 4 vuotta sitten. Ensin valmistui nukenpeitto ja siihen se sitten jäikin. Tyttö kasvoi, mutta peitto ei. Osaksi siitä syystä että en ole koskaan tehnyt niin huonoa "jälkeä" kuin tähän peittoon. Reunat ovat niin vinot että en ole kehdannut sitä edes kaivaa esiin enkä ainakaan viedä tikattavaksi minnekään. Kohdistuksetkaan eivät menneet suoraan.  Oli siis otettava peitto kauniiseen käteen ja tehtävä se loppuun. 

Oli niinkuin tarkoitus tehdä lentäviä hanhia, mutta sitten kokosinkin sen kolmioiksi, ommeltuani ensin kuitenkin palaset hanhiblokeiksi. Vinojen saumojen ompelu ei ole koskaan helppoa, todistetusti.

Tikkasin ihan itse, kiemuraa ja vähän suoraa. 

Koko on 150 x 100 cm. Peittää nippa nappa ekaluokkalaisen varpaat  ja kelpaa sohvaköllöttelyyn. 

Äiti: "Katos, sain vihdoin sun oman peiton valmiiksi"

Tytär: "Hieno, JIHUU! Mutta mää en enää tykkää vaaleanpunaisesta"

Äiti: "Niin, no ei se haittaa, tekemisessä kesti vähän liian kauan. Voit ehkä kuitenkin säästää sen, ehkä sun omille lapsille?"

Tytär: "Hyvä idea"