Sashiko-kirjontaa pussukassa

Tovi tässä on taas taukoa ollut, mutta ei käsitöistä. 

Olen innostunut japanilaisesta Sashiko-kirjonnasta. Sashiko-pistoilla (=etupisto) on korjattu ja paikattu vaatteita paikka paikan päälle -periaatteella. Alkuaan köyhien kalastajien tai maaseudun asukkaiden tapaan vaatteita paikattiin aina uudelleen ja uudelleen käyttöön liittämällä siihen uusia kangassuikaleita. Tämän menetelmän nimi on Boro. Kumpaakin hakusanaa käyttämällä saa paljon tietoa ja upeita kuvia inspiraatioksi.   

Itse tein tilkkulaatikon paloista kangaspintaa ja koritelin etupistoilla. Pussukassa kulkee työpäivinä niin hammastikut, nenäliinat, huulirasvat kuin muutkin. Niin ja tuli siihen kokeiltua joskus kankaanpainantaakin. Lyijykynän kumipään kastoin punaiseen väriin ja painoin kankaalle. Ei tullut niin kiva kuin ajattelin mutta tähän työhön upposi sekin kokeilu.

Sininen tilkkupeitto

 Sininen hetki, sekä peitossa että kuvissa, armottoman huonot kuvat kyllä, mutta siinä auringonvalossa ei niitä tullut tarkistettua. Vanhemmille tehty joululahja, nopea blokki, peiton koko noin 120 x 150 cm. Olisihan siitä voinut isommankin tehdä kun materiaalia olisi ollut. Tähän peittoon ei ole ostettu kuin välivanu. 

Välissä puuvillavanu ja tikkauksen teki Tilkkutöiden paratiisi.

Taustakankaana on Marimekon Fokus-kangasta. Pala on ostettu Marimekon myymälän poistolaatikosta, oli jokin pakanloppu. Fokustahan ei tätä nykyä löydy mallistosta kuin mustana ja isommalla kuviolla. Täytyy sanoa että melkeinpä pidän tästä takaosasta enemmän. 

Peitto on nyt toistaiseksi löytänyt paikkansa keinusta vaikka päiväunipeitoksi sitä ajattelin. 

Karkkipaperipussukka

Uusi vuosi, tai pari, ja vihdoin taas päivitän. Muuten arkistointini jää vajaaksi. Kun on tunne, ettei mitään saa aikaseksi, niin täällä asia kuitenkin konkretisoituu.

Joulun karkkiähkystä löytyy loputtomasti materiaalia ja siitäpä sitten pieni pussukka pikkusiskolle. Näitähän ei nyt koskaan voi olla liikaa.

Silmissä vähän vilistää nämä raidat. Onneksi ei ole isompi pinta. 

Villasukka miähelle

Tallinnan Karnaluksissa on ihan kaikkea. Kävin, ja siinä runsauden tulvassa en oikein edes osannut ostaa mitään. Yhdet hiilikuituiset sukkapuikot kuitenkin. Niitä testasin tehden miehelle villasukat. Ohuiden villasukkien tarve on kuulemma ollut jo monta vuotta. Miksei niitä kukaan ole ennen sille tehnyt?

Lankana Schoppel Wollen Zauberball Stärke 6. Oliskohan Lankaideasta joskus aikoja sitten jo ostettu. Ihana lanka ja ihanat värit. 

Kuvassa nämä ovat jo kovin muodottomiksi astutut. Ei niitä ehtinyt höyrytellä kun jo olivat jalassa. 

Hyvin mahtuu koon 37 jalkaan koon 45 villasukka.

 

 Näistä tuluskukkaroista onkin sitten tulossa seuraavat sukat.

  

Trikoopipot tyttärille

Partioleirin aikaan oli kesäkuu kylmimmillään. Vähän ennen leiriä ompelin tyttärille uudet trikoopipot, ajattelin että villaiset pipot olisivat olleet kuitenkin vähän liikaa. 

Nämä ovat nopeat tehdä ja kaava on tallessa, kohta teen itsellenikin. Punainen trikoo on Poppanavakan palalöytö. Nanun pingviinitrikoo viime syksyn Tampereen käsityömessuilta. 

Varsin mainio ohje ja valmis kaava löytyi  täältä. 

Tilkkupeitto

Nuorimmalle on puoliksi tehty tilkkupeittoa jo 4 vuotta sitten. Ensin valmistui nukenpeitto ja siihen se sitten jäikin. Tyttö kasvoi, mutta peitto ei. Osaksi siitä syystä että en ole koskaan tehnyt niin huonoa "jälkeä" kuin tähän peittoon. Reunat ovat niin vinot että en ole kehdannut sitä edes kaivaa esiin enkä ainakaan viedä tikattavaksi minnekään. Kohdistuksetkaan eivät menneet suoraan.  Oli siis otettava peitto kauniiseen käteen ja tehtävä se loppuun. 

Oli niinkuin tarkoitus tehdä lentäviä hanhia, mutta sitten kokosinkin sen kolmioiksi, ommeltuani ensin kuitenkin palaset hanhiblokeiksi. Vinojen saumojen ompelu ei ole koskaan helppoa, todistetusti.

Tikkasin ihan itse, kiemuraa ja vähän suoraa. 

Koko on 150 x 100 cm. Peittää nippa nappa ekaluokkalaisen varpaat  ja kelpaa sohvaköllöttelyyn. 

Äiti: "Katos, sain vihdoin sun oman peiton valmiiksi"

Tytär: "Hieno, JIHUU! Mutta mää en enää tykkää vaaleanpunaisesta"

Äiti: "Niin, no ei se haittaa, tekemisessä kesti vähän liian kauan. Voit ehkä kuitenkin säästää sen, ehkä sun omille lapsille?"

Tytär: "Hyvä idea"

Jumppapusseja

Kun lapset siirtyivät koululaisiksi niin he saivat MLLn jumppapussit, tai mitä tarkoitusta varten olivatkaan, koulusta. Aika ankeita ne sitten jo tähän aikaan vuodesta ovat, ja ehkä vähän alunperinkin. Mutta kiitos siitä että olivat kuitenkin kierrätysmateriaalista valmistettu. Päätin tähän väliin tehdä vähän yksilöllisemmät jumppapussit. 

Tytär ihastui Finlaysonin Pesue-kankaaseen. Kangas on paksua puuvillaa joten ajattelin sen kestävän hyvin jumppapussina. Aivan simppeli malli, kiristysnauha vaan kulmaan kiinni ja kuja yläreunaan.

Toinenkin tytär tarvitsi sitten myös omansa. Kissa-kangas on ostettu Tampereen marraskuisten käsityömessujen aikaan Almandiinista. Tässä kiristysnauhoja on kaksin kappalein, joten voi pitää "reppunakin".